Minä olen 11kk.

Hei kaikki!

Oskari täällä taas. Toiseksi viimeinen kuukausiraportti. Ensi kuussa minä täytän vuoden. Minusta tulee virallisesti taapero, vaikka äiti pitääkin mua ihan vauvana vielä. Ähäkutti äiti! Mä osaan jo vaikka mitä, mä en oo mikään pikku vaava enää.

Olen oppinut tässä viimeisen kuukauden aikana kävelemään tukea (seinä, pöytä, tuolit..you name it!) vasten, laskeutumaan siitä tuelta nätisti enkä vain pyllähtämään pepulleen, käyttämään itse lusikkaa vaihtelevalla menestyksellä, juomaan itse nokkamukista vaihtelevalla menestyksellä sekä osoittamaan rankasti omaa tahtoani.

Käveleminen ei ilman tukea vielä onnistu eikä kyllä ilman tukea seisominenkaan ole montaa kertaa onnistunut, mutta eipä minulla kiirettä ole. Minä olen nyt enemmän tykästynyt vaunulenkkeihin ja oman huoneeni tutkimiseen. Puistossa leikkiminen ei ole vielä minun lempparipuuhiani, kun niissä ihmeen kuravaatteissa on niin kamalan vaikeaa mennä eteenpäin. Minä liputan kyllä kesän puolesta!

Minä ja iiiso piha

vaunulenkit on kivoja

Olen alkanut viihtymään myös entistä enemmän omassa huoneessani. Isi ja äiti on mun kanssa leikkiny ihan vauvana niin paljon, että kyllä sitä vauvakin kaipaa omaa aikaa. Yleensä isi tai äiti avaa mulle oven omaan huoneeseen ja jos mua kiinnostaa leikkiä siellä meen sinne heittelemään leluja pitkin lattioita. Joskus on tietty ihan kiva leikkiä isin ja äidinkin kanssa, joten silloin mä meen vaan repimään niitä puntista mukaan leikkiin. Kätevää tämä elekieli.

minä ja mun huone

Mutta hei se kuukausikatsaus tähän väliin:

                                                                Paino: 9475grammaa

                                                                Pituus: 74cm

Ulkoilma ja oma huone ei oo ainoat asiat mitkä mua on alkanu kiinnostamaan enemmän. Kissan kanssa on todella kiva leikkiä, kun se menee karkuun koko ajan. Mä jahtaan sitä usein pitkiäkin aikoja ympäri kämppää ja se höhlä menee aina karkuun, vaikka haluan vain silittää.."tukistaa"..silittää.

Mutta tiedättekö mikä on vielä hauskempaa kuin kissa...KOTITYÖT!
Mikä sen nimi nyt olikaan? Pesukone..nii! Se vasta hauskaa ääntä pitääkin, mutta sen kattominen on kyllä telkkaria tylsempää. Se vaan pyörii ja pyörii ja pyörii. Hetken sitä jaksaa, mutta se lumo on nopeasti ohi.

Mutta pesukonettakin hauskempi on pölynimuri tai rikkaimuri..ei väliä..meil on molemmat. Oon ollu ny monta kertaa isin ja äidin kanssa mukana siivoushommissa. Ollaan imuroitu yhdessä..tai no isi ja äiti on imuroinu, mä istun lattialla ja tutkin mikä imurin nappi tekee mitäkin.

Ens kerralla niinku jo kirjoitin (äiti kirjoitti) on viimeinen kuukausikatsaus. Sen jälkeen kuukausiraportteja kyllä voi lukea, mutta paino ja pituus tulee näkyviin harvemmin, koska isi ja äiti ei jaksa raijaa mua joka kuukausi avoneuvolaan eikä se paino ja pituus ole tietty aina niin tärkeässä osassa. Enemmän äiti haluaa vuoden jälkeen alkaa kirjoittamaan oppimisesta, kuten puhumisesta, kävelemisestä, juoksemisesta, ekoista tarhapäivistä (APUA!), vierailijoista ja vierailuista sekä sairaalaseikkailuista.

Nähdään taas ens kuussa!

-Pieni Linnunpoikanen-

Minä olen 10kk.

Heippa hei!

Onko tässä taas kuukausi mennyt? Kylläpä aika rientää, kun on hauskaa(ja myönnettäköön hiukan kiukkua). Minun suulaensulustani on huomenna 3 viikkoa. Viime viikolla sain lastat käsistäni pois ja sain viimein kokeilla minkälaista on pistää tavaroita suuhun. Harmikseni huomasin ne hitsin hampaat taas ja ikeniä kutittaa KOKO ajan.
Ensin en oikein uskaltanut pistää tavaroita suuhun, mutta kutina ikenissä oli ylitsepääsemötän ja minun oli pakko pistää suuhun edes rätti. Sen jälkeen suuhuni menikin sitten jokainen lelu, minkä vain voin keksiä sinne menevän. Rätti on silti se ehdoton suosikki, sillä tutti ei ole enää käytössä.

Ekat ulkoilut pulkalla

Tää ny ei ollu ihan niin kivaa :/

Olen tässä kovasti opetellut isin ja äidin avustuksella uuteen rytmiin. Päiväunet ovat vähentyneet kahteen ja nukahdan itse omaan sänkyyni. Tämä on minulle suuri askel, koska tähän asti olen saanut nukahtaa isin tai äidin syliin. Mutta kukapa sitä jaksaisi kiikutella 10 kiloista lasta joka päivä ja ilta puoli tuntia, jotta unta saataisiin. Ja sen jälkeen kun puoli tuntia on saanut kiikutella, minä poika herään 20-30 minuutin päästä. Kovalla harjoituksella nukahtaminen omaan sänkyyn alkaa jo luonnistua ja parhaimmillaan äiti on laskenut minun nukkuvan 2h 20 minuuttia, joka on siis huima parannus entiseen 20 minuuttiin :P Kukapa olisi arvannut..

Minä <3 musiikki

Olen taas saanut siirtyä ruokaan, jossa on palasia. Tämä on minusta kiva juttu, koska ne sileät soseet alkoi tulla jo korvista. Ja niitä purkkeja meni PALJON, sillä minä olen kova poika syömään.
Mieluusti haluaisin hieman maistella jo isin ja äidin ruokia. Maitoa ei vielä mene kovin suuria määriä, mutta pianhan minä saan kokeilla ihan oikeaa maitoa. Ensin kuulemma pitää harjoitella hieman viilillä ja piimällä..TYLSÄÄ!!
Tiedättekö mikä on vielä tylsempää? No sen ihmeen lusikan ja mukin piteleminen omassa kädessä. Siis minä en vaan tajua mikä niissä on se juju :/ Kyllä minä lusikkaa osaan kädessä pitää ja heittää lattialle. Kyllä minä osaan mukin korvista heittää lattialle, mutta molempien suuhun laittaminen ruuan/nesteen kera..AIVAN liian vaikeaa! Plussaa siinä on se, että ei haittaa vaikka sottaa, koska isi ja äiti siivoaa. Aatelkaa kuinka hauskaa!

Ainiin se kuukausikatsaus tähän väliin;

                                                          Paino: 9160g (hieman pudonnut :/)
                                                          Pituus: 71,9cm
Ensi kuussa uudestaan katsomaan vielä, että onko se paino lähtenyt ollenkaan nousuun.

Sain viime viikolla ekat omat kengät. Käytiin isin ja äidin kanssa hieman tutkailemassa keskustassa kenkien valikoimaa ja otettiin KooKengästä mukaan Superfit-kengät. Nyt olen niillä sitten koittanut harjoitella nousemaan pystyyn ja yrittänyt ottaa askelia ei-niin-hyvällä menestyksellä.

Minä ja mun kengät

Minä ja neuvolan keinuhevonen

Enää 2 kuukautta ja minä täytän 1 vuoden. Sitten on tulossa tosi spesiaali synttäripostaus juhlista, lahjoista, koristeluista ja kaikkea kivaa! Sitä ennen on vielä yksi kuukausikatsaus tulossa.

-Pieni Linnunpoikanen-

Minä ja Helsinki

Hei!

Äiti lupasi viimeksi tekstiä minun Helsinki-reissustani. Tuttuun tapaan matka alkoi sillä, että Heinolan pappa tuli minut, isin ja äitin hakemaan.
Matka Helsinkiin meni minusta ihan kivasti. Oli hieno uusi autonistuin missä istua ja viihdykettä isin kera koko matkan. Kivaa oli! Ja minä jopa onnistuin nukahtamaan ilman kiukkua ensimmäisen kerran IKINÄ.

Helsingissä minua odotti tuttu valokuvaajasetä ja ei-niin-kiva verikoe. Tällä kertaa ei onneksi ollut muita käyntejä ja sain keskittyä lähinnä lelujen kanssa leikkimiseen sekä isin ja äidin kanssa hengailemiseen.
Ruokakin tuli ihan keittiöltä asti.. Ai, että maistui semmoinen kunnon kotiruoka hyvältä..namnam :)

Siellä oli kiva kävelytuoli

Halloota halloo

Äidin kanssa oli kiva leikkiä

Yön minä vietin hiukan itkeskellen hoitajien hellässä huomassa, ihan niinkuin jokaisen yön leikkauksen jälkeenkin. Mutta pitää sitä kai antaa isille ja äidillekin laatuaikaa, me ollaan kotosalla kuin kolme pientä peppua yhdessä KOKO ajan. Meillä ei paljoa vieraita näy ja ainoat uudet tuttavuudet ovat yleensä vaunulenkillä nähtyjä ohikulkijoita.
Ah, mutta melkein jo höpöttelin ihan muita juttuja.

Leikkauspäivä lähestyi ja olimme saaneet tietää minun menevän heti aamusta saliin päin. Sain jonkun tosi pahanmakuisen aineen ruiskulla suuhuni, mutta aina minua kehutaan reippaaksi pojaksi, joten kyllähän minun se lääkekin piti ottaa ilman itkuja.
Siinä minä sitten istuskelin äidin sylissä ja katselin isin puhelimesta Baby Einsteinia (jos ette ole vielä kokeilleet, suosittelen googlettamaan.), kunnes alkoi hieman päätä huippaamaan. Olin kuulemma viimeisenä asiana ennen saliin menoa hymyillyt silmät puoliksi kiinni..kuullostaa ihan minulta.

Leikkauksen jälkeen isi ja äiti tulivat minua katsomaan, kun pääsin osastolle. Itse nukuin siinä kohtaa ja oikeastaan nukuin koko loppupäivän ja yön. Seuraavana päivänäkin olin hieman väsynyt ja koska minulla tunnetusti on vatsavaivoja, niin enhän minä ollut mikään Herra Aurinkoisuus..Vatsaan koski niin vietävästi.
Pikku hiljaa olo parani ja leikkiminenkin alkoi jo maistua. Tutustuin moniin pieniin potilaisiin ja samaan aikaan osastolla sattui olemaan kohtalontoveri myös. Tyttö, jolle tehtiin sama leikkaus ja me vähän leikittiin "yhdessä".

Ekat ruuat

Leikki alkoi jo maistua.

Olin vissiin niin nätisti ja söin ihan hyvin, että päästiin päivää aikaisemmin pois kuin oltiin ajateltu. Sinä päivänä MIKÄÄN ei mennyt hyvin. Oli tooosi kiva päästä kotiin, mutta olin jo täysin unohtanut kuinka tuskallista on istua kaksi tuntia autossa ja todeta olevansa väsynyt, kipuileva ja itkuinen, kuolakin nousi koko ajan..mikä tietysti aiheutti lisää itkua, joka aiheutti lisää kuolaa, joka aiheutti..noh te tajuatte varmaan mitä tarkoitan!

palapelit oli tosi kiva uusi tuttavuus

Oli kyllä silti IHANA olla kotona. Oli hiukka ikävä tuota hassua kissaa ja omaa sänkyä ja omia leluja..
Eka yöni meni ihan pepuilleen. Ei ollut hyvä missään asennossa, särki koko ajan joka paikkaan; vatsa, suu, vatsa, suu..
Huomenna on kulunut jo viikko leikkauksesta. Vielä yksi viikko minun täytyy pitää näitä typeriä lastoja käsissä, enkä saa pistää suuhuni kuin ruokaa. Ekaksi se oli TOSI ärsyttävää, mutta olen oppinut löytämään leluistani ihan uudenlaisia puolia, kun en ole koko ajan tunkemassa niitä suuhun.
Alan jopa pikku hiljaa tajuamaan miten Legot toimii..Aatelkaa! Niitä voi laittaa toistensa päälle.. Vähän jännää!

Olen pitänyt nyt viikon tosiaan noita lastoja käsissäni, mutta vauhtiin ne eivät kyllä ole vaikuttaneet. Konttaaminen onnistuu edelleen ihan samanlaisella tarmolla ja nousen yhä uudelleen ja uudelleen tukea vasten pystyyn. Kun tuon askeleen ottamisen vielä tajuaisi.

Tämmöistä meillä nyt sit harjoitellaan

Tulipa tästä pitkä postaus, mutta kyllä minulla oli paljon asiaakin. Nähdään hei seuraavan kuukausikatsauksen kohdalla. Siihen ei olekaan enää kauaa! Silloin olen jo 10kk..Äidillä alkaa kohta tulemaan kiire 1v lahjojen, kutsujen ja kakkujen kanssa.

-Pieni Linnunpoikanen-

Minä olen 9kk!

Tai siis oikeestihan täytin jo perjantaina, mutta isä ja äiti vievät minut vasta tänään avoneuvolaan (ei oo kiva paikka..aina on eri täti hoitamassa), jotta saadaan tietää pituus ja paino kuukausiraporttiin.

Tässä kuussa on ollutkin paljon tapahtumaa jo ja vielä on lisää luvassa. Minä en tiedä asioista mitään, mutta ainakin äitiä taitaa joku jännittää. Se on niin kovin kireä ollut muutamat päivät.

Jouluna oltiin tosiaan Porin pappalassa ja tultiin sieltä kotiin kauhean tavaramäärän kanssa. Minä en oikein tiedä mikä se semmoinen joulu oikein on. Joku tosi kirkas puu koristi keskellä olohuonetta valoineen ja koristeineen, joita pappalan kissa mielellään havitteli itselleen. Siellä oli koiriakin. Ne kiinnosti mua enemmän kuin se kissa, kun en ollut koiria ennen niin läheltä nähnyt. Eikä se kirkas puukaan ollut niin mielenkiintoinen, mutta ehkä ensi jouluna sitten.

joulukuusi

Minä ja yksi lahja

Joulun jälkeen on ilmeisesti joku uusi vuosi. Minä en tajua.. Kuitenkin silloin ammutaan jotain juttuja taivaalle. Kello oli jo lähellä omaa nukkumaanmenoaikaani (itse säätelemä), joten minä näin muutaman raketin ihan oman kodin suojissa. Aikamoinen valoshow. Nukkumaan mentyäni en herännyt kertaakaan ilotulitusten ääniin, vaikka suhteellisen lähellä kotia kuuluivat. Minä vain nukuin..niin makeasti en ole hetkeen nukkunutkaan :)

Ai mutta otetaan tähän väliin kuukausikatsaus.

Minä ja Laku-Panda

                                                         Paino: 9250 grammaa
                                                         Pituus: 71 cm

Tammikuun aikana minä olen oppinut ryömimään, konttaan jo muutamia askeleita, haluan kovasti nousta seisomaan, osaan istua ilman tukea ja olen oppinut uusia jokellusäänteitä.
Tykkään kovasti ryömiä ja vaikka konttaaminen jotenkin onnistuu, ei sen avulla pääse vielä yhtä nopeasti kissa perässä kuin ryömimällä. Meidän kissa on ihan hassu!..heh..se menee aina karkuun, vaikka en tee sille mitään..ehkä vähän nipistän ;)

Mä haluun ton pussin!

Venaa vaan, mä ryömin!

Musta on ihan älyttömän hauskaa, kun pääsen nyt ittekseni liikkeelle. Enhän mä ole mennyt olohuonetta pidemmälle kuin eteiseen. Vessan oon käyny pari kertaa tutkimassa ja varsinkin semmoi säkki missä on kissan kuva, oli toooosi hauska. Olisin halunnu vähän repiä sitä, mutta ei se liikkunu. Keittiöönkin mä kerran pääsin, mutta sitte meni hermot.
Kaikki mun lelutkin kiinnostaa mua nyt enemmän, kun voin ihan ittekseen istua ja leikkiä tai liikuskella niiden kanssa pitkin olohuonetta. Äiti sanoo, että meidän olohuone näyttää päivisin ihan sotatantereelta (mikälienee??), kun siel on niin paljon leluja.

Ensi viikolla minä menen taas sinne Helsinki nimiseen paikkaan törkittäväksi. Sen jälkeen en muka saisi juoda enää tuttipullosta..HAH..mutta sehän on parhain juomaväline ikinä. Mistä ihmeestä minä sitten juon?
No okei..olenhan minä jo oppinut juomaan hieman semmoisesta..mikä sen nimi nyt oli..nokkamukista!
Ei se ihan yhtä kiva ole kuin tuttipullo, mutta siitä saa hauskan ottamalla nokan pois :P
Kuitenkin..Kuvia ja tunnelmia törkkimisen jälkeen saatte sitten, kun minä annan luvan.

Hyvää pakkas(hrrr)tammikuuta kaikille!

-Pieni Linnunpoikanen-

Minä olen 8kk

Hei ja Hoi!

Taas on yksi kuukausi edennyt lähemmäs 1-vuoden ikää. Olisi taas kuukausiraportin aika. Tämä alkaa varmaan olla teille jo tuttua huttua..Niin mullekin!

Koitanpa (tai siis äiti koittaa) muistella mitä yhden kuukauden aikana on tapahtunut..Hmm..
Ensiksikin mulle on tulossa TAAS hampaita. Vaikka lelujen, sängyn reunusten, lakanoiden (eli kaiken minkä suuhun saa) jyystäminen onkin maailman kivoin asia, niin eikö ne himpulan hampaat nyt voisi jo tulla.
Kutittaa ihan vietävästi koko ajan ja välillä särkeekin :/
Hampaita on nyt tällä hetkellä kaksi alhaalla ja 2,5 ylhäällä. Puolikas tulee siitä ettei se kolmas ylähammas ole ihan kokonaan ulkona. Sen lisäksi lääkäri huomasi käynnillämme (siitä vielä lisää.), että sieltä on kovasti takaa tulossa useampikin. Ja tietty ne tulee mun tuurilla ihan vinoon :(

Ai, mutta mä ihan unohdin. Mulla oli tänään 8kk neuvola. Mulle piti tulla influenssapiikki, mutta isä ja äiti päätti että ne kiduttaa mua VASTA maanantaina.. Kiitos..
Neuvolassa oli tällä kertaa vain mittaukset ja sitten mentiin lääkärin pakeille. Hän oli ihan outo ihminen mulle ja musta sen sylissä ei ollu yhtään kiva olla.
Hän kattoi mun silmät, korvat ja hampaat. Sit mut otettiinki syliin ja pistettiin muka seisomaan kylmälle lattialle.. EN SUOSTUNU..Yhtäkkiä mun pitikin sitte jo istua siellä lattialla ja humps heijaa kaaduin istualteen suoraan sen mamman tuolin jalkaa päin. Sen jälkeen se lääkärikäynti ei todellakaan ollu yhtään hauskaa.. Onneks se loppu siihen :P Nännäsnää!

Nii joo ne strategiset mitat, jotka varmaan haluutte taas tietää;

Mun perusilme

                                                                  Ikä: 8kk
                                                                  Paino: 8800g
                                                                  Pituus: 70,5

Tasasta tahtia siis mennään. Neuvolantäti sano, että mun pituus on ottanu oikein kunnon spurtin ylöspäin.

Viime viikolla mä siis kävin lääkärissä, kun oon pitkään haronu mun korvia ja nukkuminenkaan ei oikein onnistu (ei se onnistu oikein vieläkään, mut parempaan päin on). Tuomio; Lievä korvatulehdus oikeassa korvassa. Lääke; järjettömän hyvän makusta antibioottilitkua.. Eiku oikeesti! Se oli hyvää ja KYLMÄÄ nami!

istumiseen pitää keskittyä

Nyt mä nukun jo ihan hyvin ja korva ei enää niin häiritse. Neuvolan lääkäri sano jotain, että tärykalvo ainakin näkyy eli kai se tarkottaa parantumista..I don't know..

Oon koko tän viime kuukauden harjotellu liikkumista ihan uudella tasolla. Edelleen mä vaan pyörin ja kierin saadakseni leluja, mutta koska toi ryömiminen ei nyt kerta onnistu, ni mä aattelin lähtee kokeilemaan tota konttaamista. Kontalleen mä kyllä pääsen, mutta eteenpäin meneminen on vielä pelkkää pepun vatkaamista (älkää naurako! tää on vakavaa). Mä haluisin jo kovasti liikkeelle ja mun lelutkin alkaa jo kyllästyttää. Ois paljon kivempi tutkia mitä muuta tästä kämpästä löytyy kuin olohuone. Yks päivä mä kokeilin vähän tota eteistä, mutta siel ei oikein ollu mulle mitää, joten mä kierin takas olkkariin. Jos joku päivä pääsis tonne keittiöön..hmm..

Konttaisko vai eikö konttais? kas siinä yrittämistä.

Seuraava neuvola onkin vasta vuoden iässä, mut hei en mä teitä jätä. Isä ja äiti meinaa silti raahaa mut avoneuvolaan, että ne saa tietää strategiset mitat. Ja onhan mulla tossa tulossa leikkausta taas tammikuussa ellen ole kipeä. Joten tekstiä varmaan tulee, ei hätää :)

Aattelin tonne eteiseen mennä kattoo.

Nähää ens kuussa!

-Pieni Linnunpoikanen-

Minä olen 7kk.

Hei vanhat ja uudet lukijat!

Oikeastihan minä täytin 7kk jo eilen, mutta se sattui olemaan sunnuntai ja joku avoneuvola-paikka (selventyi minulle tänään, että sehän on se sama paikka missä minä aina käyn puntarilla) on auki vain maanantaisin.

Silmät kiinni, suu auki. Salamavalo on oli hauska juttu.

Mitä tulee, kun yhdistää juuri uniltaan herätetyn, väsyneen vauvan ja piikin? Vastaus: JÄRJETÖN huutaminen!
Mentiin siis isin ja äidin kanssa käymään siellä avoneuvola-paikassa. Minusta otettiin taas pituus ja paino, jotta kuukausittainen raportti onnistuisi. En yleensä ole neuvolassa huutavaa sorttia, mutta väsyneenä sitä tekee mitä vain. Minä valitsin päättömän itkun sekä painoa punnitessa että pituutta mitatessa. Lisäksi minua kiusattiin semmoisella ihme piikillä, joka taas satutti kovasti minun jalkaani..Sain meinaan 7kk lahjaksi influenssapiikin. VOI KYLLÄ!! Ei ollut sitten yhtään kivaa, sanon minä..tai siis sanoin..tai siis toin ilmi.

Influenssapiikki otettiin seuraavaa leikkausta silmällä pitäen. Viimeksi eivät kuulemma osastolla vaivautuneet kertomaan, että flunssaa on siellä liikenteessä ja monta hoitajaa kipeänä, joten isi ja äiti ajattelivat tällä kertaa olla varuillaan ja toivottavasti nämä piikit pitävät flunssan poissa. Näillä piikeillä tarkoitan siis sitä, että mitä ilmeisimmin minä saan toisenkin tämmöisen kammotuksen reiteeni törkättäväksi.. SIIS mä en NIIN ala!!
Ihan varmasti kiukuttelen senkin kerran :D Saatte sitten lukea seuraavassa kuukausiraportissa kuinka paljon kiukuttelin.

Nyt kuitenkin niihin strategisiin mittoihini:

                                                                Ikä: 7kk
                                                                Paino: 8350g
                                                                Pituus: 68,5cm

Minun pituuteni on ollut aina omalla käyrällään, mutta nythän minä vasta olen spurtin ottanut. Sekä painoa että pituutta tulee tasaiseen tahtiin. Nyt on jo ilmeisesti näkymässä viitteitä isin geeneistä eli aineenvaihdunnasta ja pituuskasvusta. Odottakaa vaan! Musta tulee vielä pidempi kuin isi :)

Muussa kehityksessä ei ole tullut vielä merkittävää muutosta. Minua kiinnostavat tällä hetkellä kovasti kaikki mistä lähtee ääntä ja mitä voin pikkuisin sormini naputella. Myös pinottavat palikat kiinnostavat ja kuka nyt ei rakasta leikkiä samaan aikaan isin ja äidin kanssa, vaikka en osaakaan palikoita kasata itse :)
Mummi teki minulle MONTA hernepussia, joiden ideaa en vielä ihan tajua,  mutta kovin hauskoja nekin on pistää suuhun.
Tai no mikä nyt ei menisi suuhun. Kutittaa ikeniä niin äärettömän paljon, että tekisi koko ajan mieli jyystää jotain lelua (äidin sormet käyvät tähän myös mainiosti).
Minun tekisi niin mieli lähteä liikkeelle. Takaperin minä jo pääsen muutaman sentin, mutta kun haluasin eteenpäin! Minä osaan jo nostaa yläkroppaani ja peppuani, mutta en molempia samaan aikaan. Siinä minulla on vielä hieman pähkäilemistä. Sen kun minä keksin, niin sitten mennään eikä meinata.
Minä toivon, että pian saatte kuulla minun ryömivän/konttaavan. Minä ainakin odotan sitä jo innolla.

-Pieni Linnunpoikanen-

PS. Minä tein eräs päivä ekaa kertaa sormiväreillä. Äiti teki minulle pari väriä ihan itse (Taitava äiti!) ja minä tykkäsin rypistää paperia ja ehkä sitä väriäkin hieman eksyi paperille. Isi sai isänpäivänä myös osan sormivärisöherryksistäni ja "Maailman paras isä"-kahvimukin, jota oli toivonut.

Minun ekat sormivärisöherrykset.

Minä olen puoli vuotta!

Heippa mummot, papat ja muut lukijat!

On taas sen kuuluisan kuukausiraportin aika. Olenkin tässä kasvanut paljon ja oppinut kovasti kaikkea uutta.
Ensinnäkin 5kk neuvolan jälkeen painoa on noussut taas hurjasti. Syön jo kiinteistä ruuista todella montaa makua. Minä rakastan ruokaa! Olen myös aloittanut neuvolantädin ohjeistuksella puuron syömisen aamuisin. Se onkin suurinta herkkua..varsinkin, kun siinä on jättisuuri annos marjasosetta <3 Aijai!

Äiti otti kuvan minun pellavapäästä.

5kk neuvolassa äiti oli todella huolissaan siitä, että kun minä en ollut vielä kääntynyt mahalleen. Yritystä oli, mutta kun en halunnut/viitsinyt..Noh! Järjestin sitten 5,5kk iässä isälle ja äidille yllätyksen ja käännyin ihan itse  mahalleeni! Ilman tukea leluista! Kuinka mahtavalta tuntuukaan kääntyillä selältä mahalleen ja mahalta selälleen. :) Nyt minä sitten yritän kovasti opetella eteenpäin ryömimistä, mutta hitsi soikoon se on kuulkaas vaikeaa! Haastan teidät lukijat kokeilemaan huviksenne itse joskus menemällä lattialle mahalleen ja nostamalla jalat ja kädet ilmaan. Kuvitelkaa, että ette osaa mennä eteenpäin muuten kuin mahan avulla.. Ei ole niin helppoa, eihän!

Minä mahallani lempileluni leijonan kanssa.

Tämä mahalleen meno on vain tuonut yhden pienen pienen jutun..tuo kuolan määrä! Äiti jo sanoikin, että miten voi näin pienestä ihmisestä tulla ulos noin paljon kuolaa koko ajan. Vielä kun minä nielen suurimman osan siitä :/ Onneksi se ei enää aiheuta niin pahasti vatsavaivoja.

Ainiin mutta siihen itse asiaan. Minähän olen nyt tosiaan puoli vuotta. Kuinka pian se aika meneekään. Äiti kutsuu minua jo nyt omaksi isoksi pojakseen..Hei haloo!! Enhän minä niiiin suuri vielä ole. Mutta kyllä se silti kieltämättä tuntuu ihan kivalta, kun kehutaan.

Strategiset mitat tällä hetkellä ovat;

                                               Ikä: 6kk

                                               Pituus: 66,5cm

                                               Paino: 7850g

Eilen oli todellakin minun virallinen syntymäpäiväni, mutta päivä oli niin paljon häslinkiä täynnä ettei äiti kerinnyt kirjoittamaan mitään. Tänään minä kävin taas siellä ihanassa sairaalassa (äidin sanoja) eli Tays:ssa. Minähän en koko jutusta tajunnut mitään. Paljon oli katseltavaa ja ihoon pistettiin jotain lätkiä, katselin ihmisiä ja katossa roikkuvia leluja sekä Teletappeja (Ei ollut niin hauska juttu). Minulle tehtiin siis sydänfilmi ja sydämen ultra, koska syntyessä minulla oli VSD eli aukko kammioiden välissä. Nyt niitä oli kaksi :O noh..Tämän lääkärin mukaan ei silti ollut syytä huoleen. Nämä aukot menevät yleensä umpeen itsestään. Minulle kuitenkin tehdään samanlainen testi, kun olen 3-vuotias. 

Ensiviikolla minä tapaan siinä samassa ihanassa sairaalassa puheterapeutin ekaa kertaa. Siitä voin sitten kertoa (tai siis anteeksi..äiti kertoo) tarkemmin, kun olemme käyneet siellä.

-Pieni linnunpoikanen-

Ps. Minä saan jo käyttää syöttötuolia. Aikamoista säheltämistä se vielä on.