Reissu Helsinkiin

Hei murut!

Kuten viime postauksessa kerroin, minun piti käydä siellä Helsinki-nimisessä paikassa törkittävänä. Se käynti oli maanantaina. Matka alkoi hieman yli 7:n aamulla papan kyydillä Helsinkiä kohti. Minä kuulemma nukuin koko matkan sinne ja takaisinkin.

Perillä minua tuli tapaamaan sylikummi pikaisesti. Minä olin vielä hieman unen tokkurassa, mutta kunhan silmät aukesivat, niin tajusin edessäni olevan taas yksi tuntematon henkilö. Ehkä minä vielä opin tämänkin kummin tuntemaan. (Nyt on kaksi kolmesta kummista nähnyt minut ennen ristiäisiä)

Kummin lähtiessä ja papan mennessä kahvilaan odottelemaan, minä isä ja äiti jäimme osastolle (jonne minäkin sitten menen leikkauksen tapahtuessa) odottamaan osastonhoitajaa ja erinäisiä tutkimuksia.
Osastonhoitaja kyseli kovasti kysymyksiä kotioloista (minä olin tästäkin täysin tietämätön, sillä uni vei voiton).
Tämän jälkeen osastonhoitaja antoi isälle ja äidille infokansion, jota lueskellessa voi pysyä hieman ajantasalla missä mennään. Pienen juttelutuokion jälkeen meillä oli tapaaminen plastikkakirurgin ja korvalääkärin kanssa. Lisäksi erikoispiirteestäni otettiin kuvia.

Plastikkakirurgin puheilla ollessa minulle tuli kova nälkä ja pääsinkin hoitajan syliin syötön ajaksi. Pystyin melkein tuntemaan isän ja äidin katseet minua kohti, kun hoitaja syötti hieman miten sattuu. Isällä ja äidillä on meinaan tarkka tyyli, miten ilmaa menee minun masuuni vähemmän kuin yleensä. Enivei..plastikkakirurgi (on muuten tosi outoa joutua 4kk iässä plastikkakirurgin hoteisiin :P) sai minulle diagnoosiksi epätäydellisen vasemmanpuoleisen huuli- ja suulakihalkion. Älkää kysykö mitä se käytännössä tarkoittaa. Minä en tiedä :/

Ensimmäinen tuomiopäivä tulee minulle eteen 13.8., jolloin leikataan huuli, kova suulakihalkio ja korjaillaan myös hieman nenää. Tästä seuraavat leikkaukset tapahtuvat 9kk iässä ja 9 vuoden iässä. 9kk iässä korjataan pehmyt suulakihalkio ja 9 vuoden iässä oikomishoitojen jälkeen tehdään luunsiirtoleikkaus (pelottavaa!!). Muuten luvassa on PALJON kontrollikäyntejä ja mahdollisia lisäleikkauksia mietitään kasvun mukaan.

Valokuvassa oleminen oli oikeastaan aika mielenkiintoinen kokemus. Suuri ja kirkas salamavalo (minä näin vain kirkkaan pallon silmissä) oli minusta hämmentävä kokemus. Sitä edeltänyt kiukkukin häipyi sen sileän tien. Korvalääkäri sen sijaan oli aivan kaamea kokemus!! Minä olin raukka juuri saanut monen valvotun tunnin jälkeen unen päästä kiinni kunnolla ja sitten ruvettiin törkkimään korvia. Voin vain kuvitella kuinka paljon huutoni kaikui oven läpi odotusaulaan.
Korvalääkäri ihmetteli kovasti samaa asiaa kuin isä ja äitikin, että miksi minun kuuloani ei jo synnyttäneiden osastolla tutkittu. Tästä johtuen isä ja äiti olivat lääkärin kanssa samaa mieltä siitä, että minulle voisi laittaa lähetteen korvapolille, jotta saataisiin tietää onko kuulossani vikaa vai ei. En kyllä halua edes tietää minkälainen testi sekin on!! Kiitti vaan isä ja äiti!!

Halkiolapselle ominaista on, että puheen opettelussa voi tulla ns. honotusta eli K-, T- ja P- konsonanttien muodostuminen ei välttämättä ole mahdollista tavallisen oppimiskaaren mukaan, mutta 9kk iässä tehdyn leikkauksen jälkeen on minulla mahdollisuus oppia painekonsonantit oikein.
Myös ns. liimakorvaisuus on halkiolapselle erittäin todennäköistä ja korvatulehduksia saattaa tulla usealle halkiolapsista enemmän kuin muille lapsille. Liimakorvaa ja korvatulehduksia voidaan tarvittaessa ehkäistä putkituksella (kauhean pieniä ne putket muuten!). Sekä puheen oppiminen että liimakorvaisuus ovat minulle vielä tulevaisuutta, mutta auttaahan se toki isää ja äitiä, että he tietävät asioista nyt enemmän.Toivottavasti jonain päivänä minäkin saan tietää näistä asioista.

Olipa minulla tällä kertaa paljon asiaa. Lisääkin saa tiedustella isältä tai äidiltä, jos jokin asia jäi mietityttämään. Minusta on kiva, että isä ja äiti jakavat tietoansa eteenpäin ja lisäähän tässä koko perhe oppii mitä isommaksi minä kasvan.

Ps. loppuun vielä mieltä piristävä kuva. Pikaisiin kuulumisiin!


















-Pieni Linnunpoikanen-

Minä olen 1 kuukauden!

Oijoi kun viime postauksesta on taas kulunut aikaa. Pahoitteluni, kun olen pitänyt isän ja äidin erittäin kiireisenä. Aikaa ei ole ollut miettiä mitä tänne haluaisin kertoa.
Piti oikein lukea edellinen postaus, että muistaisin (äiti muistaisi) missä mennään :)

Nuorena se on aloitettava harjoittelu (herra 1kk)

Minä olen kovasti harjoitellut isän ja äidin avustuksella (herra 1kk)

Aivan niin, minähän kirjoitin (äiti kirjoitti) viimeksi tuosta kummin vierailusta. Kummilla oli mukanaan vaimo ja kaksi lasta. Minä tunnetusti nukuin vierailun ajan ja heräsin syömään/kiukuttelemaan juuri, kun vieraat olivat lähtemässä. Että näin hienosti meni sekin tapaaminen.

Viime sunnuntaina minä sain vieraaksi ( no, okei ehkä ne tuli vähän katsomaan myös isää ja äitiä) isän ja äidin ystäväpariskunnan ja heidän päälle vuoden ikäisen lapsensa. Tämän vierailun aikana minä jopa olin hereillä/kiukuttelin suurimman osan, mutta loppujen lopuksi uni antoi periksi ja nukuin hurjat 4-5 tuntia parvekkeen suojassa (taistellen tietysti ensin tuntikausia unta vastaan..eihän tehdä asiaa helpoksi, eihän?)

Joko minä kerroin viime neuvolakäynnin lukemia?  Ohhoh, enpä tainnut. Viime lukemien mukaan siis painoa on jo 3710 grammaa ja pituutta hurjat 53,5 senttiä..hyvästi 50senttiset vaatteet!! Ne kävikin jo hieman tukalaksi.

Tukalasta puheenollen..Voi jestas näitä kesäsäitä! Isän mukaan meillä on aurinkoisella säällä päivisin sisällä lähemmäs 28 astetta. Koita siinä nyt sitten nukkua. Sen takia minua on yritetty totuttaa nukkumaan omassa huoneessa (rattaissa tosin edelleen. Vaikka on isällä ja äidillä todistusaineistoa muustakin, sillä ystäväpariskunnan vierailun jälkeen olin niin väsynyt, että nukahdin pinnasänkyyn!! Kuvitelkaa!! Sitä iloa ei tosin kestänyt kauaa, sillä taitaa sänky olla minulle vielä hieman liian suuri. Pari päivää isä ja äiti kokeilivat nukahtaisinko sänkyyn uudestaan..nukahdinhan minä, mutta itkuhan siinä tuli, kun huomasin olevani sängyssä poikittain :/

ystäväpariskunnan vierailu väsytti

Mutta mihin minä jäinkään. Aivan, kesäsäät! Isä laittoi toissapäivänä ikkunaan foliot, jotta olohuone pysyisi yhtä viileänä kuin muu asunto. Näyttää melko ufolta ettenkö sanoisi :D

Viime kerralla äiti taisi kirjoittaa, että korvikkeen vaihtaminen auttoi minun masuuni..Huhheijaa, ei auttanut kauaa! Ummetus on tullut taas takaisin ja äidin pitää käydä apteekissa ostamassa minulle jotain minkä kuvitellaan auttavan. Pysykää kanavalla niin kuulette toimiko se tuote!

Tältä meillä näytetään yleensä

Tällainen voisin olla, jos vatsa toimisi kunnolla

Ensi viikon maanantaina minä menen sinne Helsinkiin viimeinkin törkittäväksi ja kuuntelemaan millainen hoitosuunnitelma minulle tehdään. Mummi ja pappa Heinolasta tulevat meillä sunnuntaina yöksi ja pappa ajaa minut, isin ja äitin maanantaina heti aamusta Helsinkiin Töölön sairaalaan. Isiä ja varsinkin äitiä jännittää kovasti tämä reissu, mutta on tätä kyllä jo odotettukin. Elämä pääsee taas hieman eteenpäin, kun tietää milloin tulee odottaa leikkausta.

Mutta nyt minun pitää mennä! Kakkavaroitus on annettu!
-Pieni linnunpoikanen-

Viikko 4

Hei ihanat isovanhemmat ja muut lukijat!

Olen toipunut isovanhempien vierailusta..huh sentään, että oli rankkaa nukkua koko aika molemmilla vierailuilla. Minä pidän kovasti hälinästä ja nukunkin siis paremmin mitä enemmän on meteliä. Kun vieraat lähtevät ja tulee liian hiljaista, silloin minä avaan vuorostani äänihuulet.. Eihän se nyt sovi, että meteli täysin lakkaa.

Heinolasta minä sain kasan ihania vaatteita ja Porista leikkimaton sekä pienen pehmoauton. Myös isomummu ja isotäti (?) toivat pienet paketit minulle, joista paljastui mm. neulottuja ja ostettuja vaatteita sekä muutama lelu. Minä en vielä oikein ymmärrä lelujen päälle, mutta enköhän minä pian opi niitä tutkimaan kunhan ikää tulee lisää.

Leikkimatto korkattu; Minä pidän kovasti apinasta, joka tanssii musiikin tahdissa.

Iästä puheenollen, tällä viikolla (tarkalleen ottaen perjantaina) minä täytän jo kuukauden! Kuinka isoksi tunnenkaan jo itseni. Isä ja äitikin päivittelevät, että olenpa minä kovasti kasvanut. Neuvolareissulla viime viikolla sain tietää painavani jo 3kiloa 380grammaa sekä olevani 50,5cm pitkä..Syönkin kyllä sen verran (110ml), että jo on ihme jos ei paino nouse.

Tällä viikolla minä olen jo käynyt näyttäytymässä äidin entisellä työpaikalla, koska ilmeisesti he halusivat kovasti päästä näkemään minkälainen vauva sieltä äidin masusta viimein putkahti. Äiti kertoi minun olleen kovin reipas koko reissun paria pientä itkupuuskaa lukuunottamatta. Jopa päiväkodin tutut lapsetkin tulivat minua moikkaavaan ja päivittelivät minun olevan kovin kovin pieni. Päiväkodin täditkin ihastelivat, kuinka suloinen pakkaus olinkaan ja pyysivät tulemaan joskus uudestaan.

Minun vatsavaivani ovat olleet varmaan puhutuin aihe täällä kotipiirissä ja sukulaisillekin sitä on päivitelty moneen otteeseen.. Ensinhän minulla oli kovasti ilmavaivoja täysin tietämättömistä syistä. Sen jälkeen minulle on tällä viikolla kehittynyt järjetön ummetus taas täysin tietämättömistä syistä. Isä ja äiti ovat neuvottomina valvoneet minun kanssa monta yötä, koska en pysty nukkumaan 1) ilmavaivojen 2) ummetuksen tai 3) yliväsymyksen takia..Olenko hankala? En tietenkään :)
Niinpä isä ja äiti ovat sitten kokeilleet jokaisen erilaisen asennon, uuden syöttämistyylin, vauvajumpan, hytkyttämisen, d-vitamiinien vaihtamisen ja viimeisenä äidinmaidonkorvikkeen vaihtamisen. Kovien kipujen taistelu on pikku hiljaa kuitenkin hellittämässä, sillä minä(kin) olen todennut äidinmaidonkorvikkeen vaihtamisen toimivaksi tällä hetkellä.

Perjantaina minä saan taas muutaman vieraan, kun yksi tuleva kummi perheineen käväisee katsomassa miltä minä nyt sitten oikein näytän. Loput isän ja äidin ystäväporukasta näkevät minut varmaankin vasta ristiäisissä, jotka ovat kesäkuun alussa juuri ennen 2kk syntymäpäivääni.

Ainiin..muistatteko kun kerroin siitä Helsinki-nimisestä paikasta, jonne minun pitäisi mennä törkittäväksi. Noh..nyt sekin tuomionpäivä on tullut selville, vaikkakin tämä on ilmeisesti semmoinen tutustuminen Helsinkiin/Töölöön. Siellä sairaalassa minua tutkitaan ja minulle tehdään jatkosuunnitelmat tätä halkiotani varten; tarkoittaen siis leikkauksen ajankohtaa yms. muita käytännön juttuja ilmeisesti.

Sellaisia kuulumisia minulla tällä kertaa oli. Taidan mennä jatkamaan uniani rattaisiin.
Heihei! :)

Rock on!

-Pieni linnunpoikanen-