Oikeastihan minä täytin 7kk jo eilen, mutta se sattui olemaan sunnuntai ja joku avoneuvola-paikka (selventyi minulle tänään, että sehän on se sama paikka missä minä aina käyn puntarilla) on auki vain maanantaisin.
 |
| Silmät kiinni, suu auki. Salamavalo on oli hauska juttu. |
Mitä tulee, kun yhdistää juuri uniltaan herätetyn, väsyneen vauvan ja piikin? Vastaus: JÄRJETÖN huutaminen!
Mentiin siis isin ja äidin kanssa käymään siellä avoneuvola-paikassa. Minusta otettiin taas pituus ja paino, jotta kuukausittainen raportti onnistuisi. En yleensä ole neuvolassa huutavaa sorttia, mutta väsyneenä sitä tekee mitä vain. Minä valitsin päättömän itkun sekä painoa punnitessa että pituutta mitatessa. Lisäksi minua kiusattiin semmoisella ihme piikillä, joka taas satutti kovasti minun jalkaani..Sain meinaan 7kk lahjaksi influenssapiikin. VOI KYLLÄ!! Ei ollut sitten yhtään kivaa, sanon minä..tai siis sanoin..tai siis toin ilmi.
Influenssapiikki otettiin seuraavaa leikkausta silmällä pitäen. Viimeksi eivät kuulemma osastolla vaivautuneet kertomaan, että flunssaa on siellä liikenteessä ja monta hoitajaa kipeänä, joten isi ja äiti ajattelivat tällä kertaa olla varuillaan ja toivottavasti nämä piikit pitävät flunssan poissa. Näillä piikeillä tarkoitan siis sitä, että mitä ilmeisimmin minä saan toisenkin tämmöisen kammotuksen reiteeni törkättäväksi.. SIIS mä en NIIN ala!!
Ihan varmasti kiukuttelen senkin kerran :D Saatte sitten lukea seuraavassa kuukausiraportissa kuinka paljon kiukuttelin.
Nyt kuitenkin niihin strategisiin mittoihini:
Ikä: 7kk
Paino: 8350g
Pituus: 68,5cm
Minun pituuteni on ollut aina omalla käyrällään, mutta nythän minä vasta olen spurtin ottanut. Sekä painoa että pituutta tulee tasaiseen tahtiin. Nyt on jo ilmeisesti näkymässä viitteitä isin geeneistä eli aineenvaihdunnasta ja pituuskasvusta. Odottakaa vaan! Musta tulee vielä pidempi kuin isi :)
Muussa kehityksessä ei ole tullut vielä merkittävää muutosta. Minua kiinnostavat tällä hetkellä kovasti kaikki mistä lähtee ääntä ja mitä voin pikkuisin sormini naputella. Myös pinottavat palikat kiinnostavat ja kuka nyt ei rakasta leikkiä samaan aikaan isin ja äidin kanssa, vaikka en osaakaan palikoita kasata itse :)
Mummi teki minulle MONTA hernepussia, joiden ideaa en vielä ihan tajua, mutta kovin hauskoja nekin on pistää suuhun.
Tai no mikä nyt ei menisi suuhun. Kutittaa ikeniä niin äärettömän paljon, että tekisi koko ajan mieli jyystää jotain lelua (äidin sormet käyvät tähän myös mainiosti).
Minun tekisi niin mieli lähteä liikkeelle. Takaperin minä jo pääsen muutaman sentin, mutta kun haluasin eteenpäin! Minä osaan jo nostaa yläkroppaani ja peppuani, mutta en molempia samaan aikaan. Siinä minulla on vielä hieman pähkäilemistä. Sen kun minä keksin, niin sitten mennään eikä meinata.
Minä toivon, että pian saatte kuulla minun ryömivän/konttaavan. Minä ainakin odotan sitä jo innolla.
-Pieni Linnunpoikanen-
PS. Minä tein eräs päivä ekaa kertaa sormiväreillä. Äiti teki minulle pari väriä ihan itse (Taitava äiti!) ja minä tykkäsin rypistää paperia ja ehkä sitä väriäkin hieman eksyi paperille. Isi sai isänpäivänä myös osan sormivärisöherryksistäni ja "Maailman paras isä"-kahvimukin, jota oli toivonut.
 |
| Minun ekat sormivärisöherrykset. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti