Minä olen 11kk.

Hei kaikki!

Oskari täällä taas. Toiseksi viimeinen kuukausiraportti. Ensi kuussa minä täytän vuoden. Minusta tulee virallisesti taapero, vaikka äiti pitääkin mua ihan vauvana vielä. Ähäkutti äiti! Mä osaan jo vaikka mitä, mä en oo mikään pikku vaava enää.

Olen oppinut tässä viimeisen kuukauden aikana kävelemään tukea (seinä, pöytä, tuolit..you name it!) vasten, laskeutumaan siitä tuelta nätisti enkä vain pyllähtämään pepulleen, käyttämään itse lusikkaa vaihtelevalla menestyksellä, juomaan itse nokkamukista vaihtelevalla menestyksellä sekä osoittamaan rankasti omaa tahtoani.

Käveleminen ei ilman tukea vielä onnistu eikä kyllä ilman tukea seisominenkaan ole montaa kertaa onnistunut, mutta eipä minulla kiirettä ole. Minä olen nyt enemmän tykästynyt vaunulenkkeihin ja oman huoneeni tutkimiseen. Puistossa leikkiminen ei ole vielä minun lempparipuuhiani, kun niissä ihmeen kuravaatteissa on niin kamalan vaikeaa mennä eteenpäin. Minä liputan kyllä kesän puolesta!

Minä ja iiiso piha

vaunulenkit on kivoja

Olen alkanut viihtymään myös entistä enemmän omassa huoneessani. Isi ja äiti on mun kanssa leikkiny ihan vauvana niin paljon, että kyllä sitä vauvakin kaipaa omaa aikaa. Yleensä isi tai äiti avaa mulle oven omaan huoneeseen ja jos mua kiinnostaa leikkiä siellä meen sinne heittelemään leluja pitkin lattioita. Joskus on tietty ihan kiva leikkiä isin ja äidinkin kanssa, joten silloin mä meen vaan repimään niitä puntista mukaan leikkiin. Kätevää tämä elekieli.

minä ja mun huone

Mutta hei se kuukausikatsaus tähän väliin:

                                                                Paino: 9475grammaa

                                                                Pituus: 74cm

Ulkoilma ja oma huone ei oo ainoat asiat mitkä mua on alkanu kiinnostamaan enemmän. Kissan kanssa on todella kiva leikkiä, kun se menee karkuun koko ajan. Mä jahtaan sitä usein pitkiäkin aikoja ympäri kämppää ja se höhlä menee aina karkuun, vaikka haluan vain silittää.."tukistaa"..silittää.

Mutta tiedättekö mikä on vielä hauskempaa kuin kissa...KOTITYÖT!
Mikä sen nimi nyt olikaan? Pesukone..nii! Se vasta hauskaa ääntä pitääkin, mutta sen kattominen on kyllä telkkaria tylsempää. Se vaan pyörii ja pyörii ja pyörii. Hetken sitä jaksaa, mutta se lumo on nopeasti ohi.

Mutta pesukonettakin hauskempi on pölynimuri tai rikkaimuri..ei väliä..meil on molemmat. Oon ollu ny monta kertaa isin ja äidin kanssa mukana siivoushommissa. Ollaan imuroitu yhdessä..tai no isi ja äiti on imuroinu, mä istun lattialla ja tutkin mikä imurin nappi tekee mitäkin.

Ens kerralla niinku jo kirjoitin (äiti kirjoitti) on viimeinen kuukausikatsaus. Sen jälkeen kuukausiraportteja kyllä voi lukea, mutta paino ja pituus tulee näkyviin harvemmin, koska isi ja äiti ei jaksa raijaa mua joka kuukausi avoneuvolaan eikä se paino ja pituus ole tietty aina niin tärkeässä osassa. Enemmän äiti haluaa vuoden jälkeen alkaa kirjoittamaan oppimisesta, kuten puhumisesta, kävelemisestä, juoksemisesta, ekoista tarhapäivistä (APUA!), vierailijoista ja vierailuista sekä sairaalaseikkailuista.

Nähdään taas ens kuussa!

-Pieni Linnunpoikanen-