Minä olen 8kk

Hei ja Hoi!

Taas on yksi kuukausi edennyt lähemmäs 1-vuoden ikää. Olisi taas kuukausiraportin aika. Tämä alkaa varmaan olla teille jo tuttua huttua..Niin mullekin!

Koitanpa (tai siis äiti koittaa) muistella mitä yhden kuukauden aikana on tapahtunut..Hmm..
Ensiksikin mulle on tulossa TAAS hampaita. Vaikka lelujen, sängyn reunusten, lakanoiden (eli kaiken minkä suuhun saa) jyystäminen onkin maailman kivoin asia, niin eikö ne himpulan hampaat nyt voisi jo tulla.
Kutittaa ihan vietävästi koko ajan ja välillä särkeekin :/
Hampaita on nyt tällä hetkellä kaksi alhaalla ja 2,5 ylhäällä. Puolikas tulee siitä ettei se kolmas ylähammas ole ihan kokonaan ulkona. Sen lisäksi lääkäri huomasi käynnillämme (siitä vielä lisää.), että sieltä on kovasti takaa tulossa useampikin. Ja tietty ne tulee mun tuurilla ihan vinoon :(

Ai, mutta mä ihan unohdin. Mulla oli tänään 8kk neuvola. Mulle piti tulla influenssapiikki, mutta isä ja äiti päätti että ne kiduttaa mua VASTA maanantaina.. Kiitos..
Neuvolassa oli tällä kertaa vain mittaukset ja sitten mentiin lääkärin pakeille. Hän oli ihan outo ihminen mulle ja musta sen sylissä ei ollu yhtään kiva olla.
Hän kattoi mun silmät, korvat ja hampaat. Sit mut otettiinki syliin ja pistettiin muka seisomaan kylmälle lattialle.. EN SUOSTUNU..Yhtäkkiä mun pitikin sitte jo istua siellä lattialla ja humps heijaa kaaduin istualteen suoraan sen mamman tuolin jalkaa päin. Sen jälkeen se lääkärikäynti ei todellakaan ollu yhtään hauskaa.. Onneks se loppu siihen :P Nännäsnää!

Nii joo ne strategiset mitat, jotka varmaan haluutte taas tietää;

Mun perusilme

                                                                  Ikä: 8kk
                                                                  Paino: 8800g
                                                                  Pituus: 70,5

Tasasta tahtia siis mennään. Neuvolantäti sano, että mun pituus on ottanu oikein kunnon spurtin ylöspäin.

Viime viikolla mä siis kävin lääkärissä, kun oon pitkään haronu mun korvia ja nukkuminenkaan ei oikein onnistu (ei se onnistu oikein vieläkään, mut parempaan päin on). Tuomio; Lievä korvatulehdus oikeassa korvassa. Lääke; järjettömän hyvän makusta antibioottilitkua.. Eiku oikeesti! Se oli hyvää ja KYLMÄÄ nami!

istumiseen pitää keskittyä

Nyt mä nukun jo ihan hyvin ja korva ei enää niin häiritse. Neuvolan lääkäri sano jotain, että tärykalvo ainakin näkyy eli kai se tarkottaa parantumista..I don't know..

Oon koko tän viime kuukauden harjotellu liikkumista ihan uudella tasolla. Edelleen mä vaan pyörin ja kierin saadakseni leluja, mutta koska toi ryömiminen ei nyt kerta onnistu, ni mä aattelin lähtee kokeilemaan tota konttaamista. Kontalleen mä kyllä pääsen, mutta eteenpäin meneminen on vielä pelkkää pepun vatkaamista (älkää naurako! tää on vakavaa). Mä haluisin jo kovasti liikkeelle ja mun lelutkin alkaa jo kyllästyttää. Ois paljon kivempi tutkia mitä muuta tästä kämpästä löytyy kuin olohuone. Yks päivä mä kokeilin vähän tota eteistä, mutta siel ei oikein ollu mulle mitää, joten mä kierin takas olkkariin. Jos joku päivä pääsis tonne keittiöön..hmm..

Konttaisko vai eikö konttais? kas siinä yrittämistä.

Seuraava neuvola onkin vasta vuoden iässä, mut hei en mä teitä jätä. Isä ja äiti meinaa silti raahaa mut avoneuvolaan, että ne saa tietää strategiset mitat. Ja onhan mulla tossa tulossa leikkausta taas tammikuussa ellen ole kipeä. Joten tekstiä varmaan tulee, ei hätää :)

Aattelin tonne eteiseen mennä kattoo.

Nähää ens kuussa!

-Pieni Linnunpoikanen-

Minä olen 7kk.

Hei vanhat ja uudet lukijat!

Oikeastihan minä täytin 7kk jo eilen, mutta se sattui olemaan sunnuntai ja joku avoneuvola-paikka (selventyi minulle tänään, että sehän on se sama paikka missä minä aina käyn puntarilla) on auki vain maanantaisin.

Silmät kiinni, suu auki. Salamavalo on oli hauska juttu.

Mitä tulee, kun yhdistää juuri uniltaan herätetyn, väsyneen vauvan ja piikin? Vastaus: JÄRJETÖN huutaminen!
Mentiin siis isin ja äidin kanssa käymään siellä avoneuvola-paikassa. Minusta otettiin taas pituus ja paino, jotta kuukausittainen raportti onnistuisi. En yleensä ole neuvolassa huutavaa sorttia, mutta väsyneenä sitä tekee mitä vain. Minä valitsin päättömän itkun sekä painoa punnitessa että pituutta mitatessa. Lisäksi minua kiusattiin semmoisella ihme piikillä, joka taas satutti kovasti minun jalkaani..Sain meinaan 7kk lahjaksi influenssapiikin. VOI KYLLÄ!! Ei ollut sitten yhtään kivaa, sanon minä..tai siis sanoin..tai siis toin ilmi.

Influenssapiikki otettiin seuraavaa leikkausta silmällä pitäen. Viimeksi eivät kuulemma osastolla vaivautuneet kertomaan, että flunssaa on siellä liikenteessä ja monta hoitajaa kipeänä, joten isi ja äiti ajattelivat tällä kertaa olla varuillaan ja toivottavasti nämä piikit pitävät flunssan poissa. Näillä piikeillä tarkoitan siis sitä, että mitä ilmeisimmin minä saan toisenkin tämmöisen kammotuksen reiteeni törkättäväksi.. SIIS mä en NIIN ala!!
Ihan varmasti kiukuttelen senkin kerran :D Saatte sitten lukea seuraavassa kuukausiraportissa kuinka paljon kiukuttelin.

Nyt kuitenkin niihin strategisiin mittoihini:

                                                                Ikä: 7kk
                                                                Paino: 8350g
                                                                Pituus: 68,5cm

Minun pituuteni on ollut aina omalla käyrällään, mutta nythän minä vasta olen spurtin ottanut. Sekä painoa että pituutta tulee tasaiseen tahtiin. Nyt on jo ilmeisesti näkymässä viitteitä isin geeneistä eli aineenvaihdunnasta ja pituuskasvusta. Odottakaa vaan! Musta tulee vielä pidempi kuin isi :)

Muussa kehityksessä ei ole tullut vielä merkittävää muutosta. Minua kiinnostavat tällä hetkellä kovasti kaikki mistä lähtee ääntä ja mitä voin pikkuisin sormini naputella. Myös pinottavat palikat kiinnostavat ja kuka nyt ei rakasta leikkiä samaan aikaan isin ja äidin kanssa, vaikka en osaakaan palikoita kasata itse :)
Mummi teki minulle MONTA hernepussia, joiden ideaa en vielä ihan tajua,  mutta kovin hauskoja nekin on pistää suuhun.
Tai no mikä nyt ei menisi suuhun. Kutittaa ikeniä niin äärettömän paljon, että tekisi koko ajan mieli jyystää jotain lelua (äidin sormet käyvät tähän myös mainiosti).
Minun tekisi niin mieli lähteä liikkeelle. Takaperin minä jo pääsen muutaman sentin, mutta kun haluasin eteenpäin! Minä osaan jo nostaa yläkroppaani ja peppuani, mutta en molempia samaan aikaan. Siinä minulla on vielä hieman pähkäilemistä. Sen kun minä keksin, niin sitten mennään eikä meinata.
Minä toivon, että pian saatte kuulla minun ryömivän/konttaavan. Minä ainakin odotan sitä jo innolla.

-Pieni Linnunpoikanen-

PS. Minä tein eräs päivä ekaa kertaa sormiväreillä. Äiti teki minulle pari väriä ihan itse (Taitava äiti!) ja minä tykkäsin rypistää paperia ja ehkä sitä väriäkin hieman eksyi paperille. Isi sai isänpäivänä myös osan sormivärisöherryksistäni ja "Maailman paras isä"-kahvimukin, jota oli toivonut.

Minun ekat sormivärisöherrykset.

Minä olen puoli vuotta!

Heippa mummot, papat ja muut lukijat!

On taas sen kuuluisan kuukausiraportin aika. Olenkin tässä kasvanut paljon ja oppinut kovasti kaikkea uutta.
Ensinnäkin 5kk neuvolan jälkeen painoa on noussut taas hurjasti. Syön jo kiinteistä ruuista todella montaa makua. Minä rakastan ruokaa! Olen myös aloittanut neuvolantädin ohjeistuksella puuron syömisen aamuisin. Se onkin suurinta herkkua..varsinkin, kun siinä on jättisuuri annos marjasosetta <3 Aijai!

Äiti otti kuvan minun pellavapäästä.

5kk neuvolassa äiti oli todella huolissaan siitä, että kun minä en ollut vielä kääntynyt mahalleen. Yritystä oli, mutta kun en halunnut/viitsinyt..Noh! Järjestin sitten 5,5kk iässä isälle ja äidille yllätyksen ja käännyin ihan itse  mahalleeni! Ilman tukea leluista! Kuinka mahtavalta tuntuukaan kääntyillä selältä mahalleen ja mahalta selälleen. :) Nyt minä sitten yritän kovasti opetella eteenpäin ryömimistä, mutta hitsi soikoon se on kuulkaas vaikeaa! Haastan teidät lukijat kokeilemaan huviksenne itse joskus menemällä lattialle mahalleen ja nostamalla jalat ja kädet ilmaan. Kuvitelkaa, että ette osaa mennä eteenpäin muuten kuin mahan avulla.. Ei ole niin helppoa, eihän!

Minä mahallani lempileluni leijonan kanssa.

Tämä mahalleen meno on vain tuonut yhden pienen pienen jutun..tuo kuolan määrä! Äiti jo sanoikin, että miten voi näin pienestä ihmisestä tulla ulos noin paljon kuolaa koko ajan. Vielä kun minä nielen suurimman osan siitä :/ Onneksi se ei enää aiheuta niin pahasti vatsavaivoja.

Ainiin mutta siihen itse asiaan. Minähän olen nyt tosiaan puoli vuotta. Kuinka pian se aika meneekään. Äiti kutsuu minua jo nyt omaksi isoksi pojakseen..Hei haloo!! Enhän minä niiiin suuri vielä ole. Mutta kyllä se silti kieltämättä tuntuu ihan kivalta, kun kehutaan.

Strategiset mitat tällä hetkellä ovat;

                                               Ikä: 6kk

                                               Pituus: 66,5cm

                                               Paino: 7850g

Eilen oli todellakin minun virallinen syntymäpäiväni, mutta päivä oli niin paljon häslinkiä täynnä ettei äiti kerinnyt kirjoittamaan mitään. Tänään minä kävin taas siellä ihanassa sairaalassa (äidin sanoja) eli Tays:ssa. Minähän en koko jutusta tajunnut mitään. Paljon oli katseltavaa ja ihoon pistettiin jotain lätkiä, katselin ihmisiä ja katossa roikkuvia leluja sekä Teletappeja (Ei ollut niin hauska juttu). Minulle tehtiin siis sydänfilmi ja sydämen ultra, koska syntyessä minulla oli VSD eli aukko kammioiden välissä. Nyt niitä oli kaksi :O noh..Tämän lääkärin mukaan ei silti ollut syytä huoleen. Nämä aukot menevät yleensä umpeen itsestään. Minulle kuitenkin tehdään samanlainen testi, kun olen 3-vuotias. 

Ensiviikolla minä tapaan siinä samassa ihanassa sairaalassa puheterapeutin ekaa kertaa. Siitä voin sitten kertoa (tai siis anteeksi..äiti kertoo) tarkemmin, kun olemme käyneet siellä.

-Pieni linnunpoikanen-

Ps. Minä saan jo käyttää syöttötuolia. Aikamoista säheltämistä se vielä on.

Minä olen 5kk!

Hei kaikki!!

Kyllä aika menee nopeasti. On taas kuukausikatsauksen aika. Tänään minä täytän jo 5kk ja lahjaksi minä sain kaksi rokotetta ja sitä suuhun laitettavaa töhnää..rota-mitä-lie. Neuvolakäynnille mentiin suoraan aamu-unilta eli olin hereillä jo hurjat 3 tuntia. Nukahdin tietysti tuttuun tapaani juuri ennen neuvolaan sisälle menoa ja pienen tarkkailun jälkeen olin yhtä hymyä. Tuttu paikkahan tämä jo on!. Mutta voi ei! Sillä tädillä oli taas ikäviä piikkejä ja niistähän minä en pitänyt. Kuka voi tykätä muka semmoisesta neulalla tökkimisestä, kun palkaksi saa kipeät jalat ja vatsan..EN ALA!!

                                                    Ikä:5kk

                                                    Paino: 7055g

                                                    Pituus: 64cm

Kuukauden aikana ei paljoa ole tapahtunut erikoista, mutta on minun leikkaushaavani täysin parantunut. Jäljellä on enää muutama todella sitkeä tikki ja siisti arpi. Myös suun sisällä olleet tikit ovat täysin huvenneet ja nyt kuukausi leikkauksen jälkeen saan viimein pistää suuhuni kaikkea puruleluista normaaleihin leluihin. 

Ennen leikkausta minä yritin jo hienosti kääntyä mahalleni, siinä jopa pari kertaa onnistuen. Leikkaus kuitenkin vei halut kääntymiseen, kun piti nukkua selällään eikä päässyt kääntymään/saanut kääntyä ollenkaan, sillä mahallaan oloa piti välttää. Nyt olen viimein alkanut tajuamaan kääntymisen päälle uudestaan, vaikka ei se vieläkään oikein suju ilman apukeinoja. Mahallaan minä sitten kuitenkin viihdyn paljon, kunnes tajuan etten pääsekään eteenpäin..Sitten tulee itku :(

Äiti ja isä ovat myös aloitelleet minulle soseita. Tällä hetkellä syön ongelmitta jo bataattia, kesäkurpitsaa, porkkanaa, perunaa, päärynää, mangoa, persikkaa ja banaania. Hedelmäsoseet ovat minun herkkuani ja näitä menisikin mieluusti ainakin purkki päivässä, jos itse saisin päättää. Lämmin sosekin on todella hyvää, mutta jotenkin se ärsyttää noita minun ikeniä (Joihin on neuvolan tädin mukaan selkeästi tulossa hampaita..ehkä jo 6kk iässä saattaa olla ensimmäiset). Hätä keinot keksii ja niin edelleen, sillä isin ja äidin Helsingistä ostama leijona on ruokailuaikojen pelastus. Sitä kun tuijottelen, niin edes tajua syöneeni lautasellista sosetta.

Tänään minä sain maistaa persikkaista kaurapuuroa vauvoille ja NAM! Sekin oli hyvää. 

Minulla oli hauskaa...

...Minulla oli todella hauskaa

Meinasin sanoa (äiti meinasi kirjoittaa), että minä menen tästä leikkimatolle, mutta hetkonen! Minähän olen jo nukkumassa, kun äiti tämän viimein saa kirjoitettua.

Hassu tuo äiti! :)

-Pieni Linnunpoikanen-

PS. Nähdään taas seuraavan kuukausikatsauksen merkeissä.

Päivä jolloin sain uuden huulen.

Täällä ollaan taas lukijat. Äidillä on ollut niin kauhea kiire minun kanssa, että tarina leikkauksestani on mennyt ihan ohitse. Nyt viimein on tarinaa kerrakseen kuvien kanssa.

Matkalla Helsinkiin.

Minä, Oskari sekä isä ja äiti matkasimme papan kyydillä kohti Helsinkiä 12.8. Klo 8 aamulla seuraavana päivänä minut vietiin leikkaussaliin ja 4kk taival avoimen hymyni kanssa oli päättymässä. 

Klo 13 olin heräämössä ja siitä matka jatkui kohti vuodeosastoa.

Äitin kanssa

Isin kanssa

Isä ja äiti kävivät minua kyllä katsomassa, mutta olin kuulemma niin sekaisin nukutusaineista ja kipulääkkeistä etten tiennyt mistään mitään. Isä ja äiti päättivät sitten viettää sen päivän muualla ja soittelivat vain sairaalaan kuulumisia.

Olin ilmeisesti saanut ruokaa vasta leikkauspäivän iltana ja ruokamäärät eivät tosiaan hivunneet ylitse 60ml. Seuraavana päivänä olin taas iloinen (lue: kärttyinen) itseni ja ruoka maistui jo 120ml asti. Torstaina söin jo tutusta ja turvallisesta tuttipullosta lähes 200ml. Kotona ruokahalu onkin sitten vain suurentunut, mutta tästä voitte lukea lisää tekstin loppupuolella.

Mutta ne vatsavaivat..ai, että ne kirotut vatsavaivat. Koska kipulääkkeiden antaminen suun kautta oli sula mahdottomuus kipeän huulen ja säännöllisen lääkityksen (lue:järkyttävä määrä supoja) takia. Minähän saan maidon kanssa Cuplaton-tippoja, koska nielemäni kuola vetää mahan ihan sekaisin..noh! Sairaalassa ollessani minä en niitä sitten saanut, kuin vasta siinä kohtaa kun isä ja äiti ottivat asian esille. Tässä kohtaa mahani oli jo täysin sekaisin supoista.

Koko sairaalassa olo ajan jouduin käyttämään siteitä käsissä sekä minut piti sitoa sänkyyn liivien avulla. Tätä piti jatkaa kaksi viikkoa, joten olen nyt ollut kotonakin siteissä koko tämän ajan. Oi, sitä onnea kun ensi viikolla siteet viimein jäävät osaksi historiaa ja saan tunkea taas sormet suuhuni.

Perjantaina pääsimme kotiin. Pappa ja mummi tulivat minua yhdessä hakemaan, koska tulivat meille yöksi. Ekat päivät minä heräsin keskellä yötä kipuun ja sain ruokaakin siinä samalla. Mutta tiedettähen te jo, että minä olen aikamoinen tapaus ja kenenpä ei tekisi kipuillessa mieli huutaa naama punaisena.

Kunhan lääkkeiden määrää vähennettiin enkä enää kipuillutkaan niin paljoa, myös vatsavaivat hellittivät. 

Viime päivät olen ollut taas oma ihana itseni ja nukkunut päiväuneni pätkissä. Olen myös alkanut opettelemaan soseiden syöntiä. Saanen havainnoillistaa tätä kuvan kautta. Kenen geenit lienee olen saanut, mutta sose maistuu vallan mainiosti ja makeat soseet varsinkin olisivat suurta herkkuani :)

Minäkö syönyt soseita? eikai..

Kuten sanottua ensi viikolla saan siteet pois. Seuraava neuvolakäyntini on 5kk iässä, jolloin on tulossa taas uusi kuukausikatsaus painon ja pituuden suhteen. Lisäksi saan taas rokotteet, jotka toivottavasti eivät nosta tällä kertaa kuumetta, sillä sain sairaalassa semmoisen kipulääkekammon ettei voi olla tosikaan.

Kiitos tuestanne!

-Pieni Linnunpoikanen-

Minä olen jo 4kk!

Minä olen jo 4kk ikäinen ja nyt vasta minun elämässäni alkaa tapahtumaan. Paljon on tullut kuukaudessa kehitystä, mutta edelleen vietän päiväni kuta kuinkin kiukutellen milloin mistäkin. Mutta kuka sitä nyt tyhmänä nukkuisi päivisin, kun on niin paljon asioita mitä haluaa tehdä, kuten kokeilla saako varpaistansa kiinni ja saisiko ne edes kerran suuhun asti tai saako mahallaan kädet eteen tai katsella kuinka kivoja leluja minulla onkaan olemassa..

Varpaat; nuo pienen miehen uusi ihastuksen kohde

Joka aamuinen Gormiti-sarjan katsominen on minusta äärettömän mieluisaa puuhaa. Puuha-Pete ja Franklin-kilpikonna ovat myös listalla ensimmäisinä. On ne muutkin lastenohjelmat ihan kivoja minusta, mutta millään ei menojalka anna periksi keskittyä pitkäksi aikaa tuijottamaan lapsille tarkotettuja ohjelmia. Muut ohjelmat ovat mielestäni kivempia; varsinkin Voice. En malta odottaa, että pääsisin hetkuttamaan peppua musiikin tahdissa.

Muutenkin minun tekisi jo mieli kovasti kävellä, mutta ensin pitäisi kuulemma oppia kääntymään mahalleen ja ryömimään sekä konttaamaan.

Playstationia piti myös päästä kokeilemaan

Mitähän muuta minun elämääni kuuluu. Ainiin! Isä ja äiti syöttivät minulle pari viikkoa sitten jotain ihan ihme mönjää. He kutsuivat sitä velliksi..minä kutsun sitä "näin itketät vauvaasi vielä enemmän"-ruuaksi. Maku nyt ei ollut mikään erikoinen, mutta masuun minua kovasti sattui sen jälkeen. Nyt isä ja äiti ovat jättäneet vellit hetkeksi. Minä kauhulla odotan, että tunkevatko he sitä taas minulle ja isä ja äiti sen sijana kauhulla odottavat, että mitä sosekokeiluista oikein tulee. Meillä halkiolapsilla, kun jokainen tuhdimpikin ruoka voi tulla nenästä. Siihen tosin vaikuttavat ilmeisesti halkion suuruus/laajuus. 

Mennäänpä nyt kuitenkin siihen aina-yhtä-tärkeään neuvolakäyntiin. Isälle ja äidille kävi tällä kertaa hieman huono tuuri. He meinaan unohtivat minun neuvolakäyntini täysin. Ohoh! Äiti oli ajatellut, että se on ennen Helsinki-nimiseen paikkaan lähtöä, mutta se olikin kaksi viikkoa ennen Helsinkiä. Onneksi saimme sinne ajan samalle päivälle kuitenkin. 

hymy on herkässä, kun äidin naamaa katselee

                                                       Ikä: 4kk

                                                       Paino: 6120grammaa

                                                       Pituus: 59,6cm

PS.Kun te rakkaat sukulaiset sekä isin ja äidin ystävät luette tätä, minä olen jo matkalla Helsinkiin ja 13.8. minut leikataan. Huippua!! Sitten pääsettekin näkemään paranemiskuviani, koska 9kk iässä oleva leikkaukseni ei jätä jälkeensä näkyvää arpea.

-Pieni Linnunpoikanen-

Minä olen 3kk

Minä olen täällä taas. Kylläpäs siitä onkin taas aikaa, kun viimeksi tänne blogin puolelle on mitään kirjattu. Olen ilmeisesti pitänyt äidin ERITTÄIN kiireisenä.
Äiti saa nyt luvan kirjoittaa ensin vanhempia kuulumisia. Eli minähän olen opetellut nukkumaan viimein omassa ( mielestäni KOVIN isossa) pinnasängyssä. Tämä on suuri juttu meille, sillä olen tähän mennessä nukkunut kaikki uneni rattaissa. Nykyään nukun rattaissa vain, kun menemme vaunulenkille.

tyylinäyte nukkumisesta vielä muutama viikko sitten

tyylinäyte tämän hetkisestä nukkumisesta; minä ja sänky <3

Kuinkahan monta kertaa minun blogissani on ollut puhetta vatsavaivoista. Ne eivät näytä millään helpottavan (paitsi nyt..kohta luette miksi). Pitkään aikaan en ole kärsinyt ummetuksesta tai ilmavaivoista, mutta tuon ekan rotarokotteen jälkeen elimistöni meni aivan sekaisin. Nyt sitten olen kärsinyt ilmavaivoista koko ajan, joten isä ja äiti hommasivat semmoista ainetta kuin Cuplaton. Ne ovat tippoja, joita minulle pistetään pieneen määrään maitoa ja annetaan ruokailun yhteydessä.

Jo ensimmäisen annoksen jälkeen isä ja äiti ja minäkin huomasimme eron. Yhtäkkiä alkaneet vatsavaivat veivät haluni nukkua päiväunia ja saatoinkin levätä 5minuutista puoleen tuntiin pätkissä. Nyt minä nukun taas normaalit 2-3tuntia päiväunia.. Ette uskokaan kuinka ihanaa :)

Koska minun kuuluukin kehittyä koko ajan, niin ei elämä voi olla pelkkää jokeltelua ja naurua (jota on tullut kovin paljon muuten lisää), vaan kärsin myös ne huommatkin puolet kehityksestä eli hampaiden puhkeamisen. Voin kertoa, että on suhteellisen tuskaista koittaa saada unen päästä kiinni kun ikenet ovat niin kipeät, että tekee mieli huutaa (Ei kun hetkonen! Minähän huudankin). Onneksi isä ja äiti edes yrittävät helpottaa oloani pitämällä minulle enemmän seuraa, antamalla minulle "puruleluja" ja vaikkeimman paikan edessä antavat oloani helpottavaa särkylääkettä.

Nyt siihen 3kk neuvolaan;

Paino: 5350grammaa

Pituus: 57,5 cm

Tällä neuvolakäynnillä minä sain toisen rotarokotteen ja muutaman muun (kurkkumätä, jäykkäkouristus yms.) pistoksena annettavan. Kuten arvata saattaa, minä huusin kuin hinaaja. Nyt sitten tarkkaillaan, että nouseeko noista pistoksista kuumetta. Tähän mennessä vatsa on ainakin ihan sekaisin, väsy on suuri (mutta kun sattuu niin pirusti pistokohtiin, enkä osaa millään rauhoittua). 

PS. Isä ja äiti hommasivat minulle tällaisen mobilen, jonka musiikin olisi tarkoitus rauhoittaa. Nyt sen käyttö on tosin jäänyt hieman vähäiselle, koska minusta on paljon kivempaa musiikin sijasta vain tuijotella hahmoja. Minä pidän kovasti eläimistä ja kirkkaat värit ovat myös mieleeni.
Isä kertoi minun yksi päivä naureskelleen ja jutelleen lakanassa oleville sammakoille (Mitään en myönnä!!)

PPS. Pian lähenee leikkaus.

-Pieni Linnunpoikanen-